Seuraavassa tarinassa ChatGPT:lle on opetettu oma tyylini kirjoittaa antamalla sille analysoitavaksi ja imitoitavaksi Facebookissa julkaistu päivitykseni CERNin hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksen vierailusta 6/2023: Ad Astra - Kaksi kuvitteellista avaruusmatkaa CERNin matkan pohjalta

Kuusi kuukautta Kansainväliseltä avaruusasemalta (ISS) lähdön jälkeen - ajoneuvonani SpaceX:n Falcon Heavy -raketti - saavuin Marsiin. Punainen planeetta, joka on toiminut monelle NASA:n, Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja muiden avaruusorganisaatioiden retkikunnille välipysäkkinä vuodesta 2020 lähtien, oli nyt asumukseni. Asuin NASA:n Mars Base Campissa, yhdessä astronautti Emilyn ja kosmonautti Ivanin kanssa.

Tuijotin pohjoista jääkenttää, Planum Boreumin, jossa aurinko heijastui jäätyneeseen hiilidioksidiin niin kirkkaasti, että se sai silmät siristymään. Tämä jään ja hiilidioksidin jäädyttämä alue oli niin kirkas ja autio, että se muistutti minua eräästä toisesta kylmästä ja autiosta paikasta - Antarktiksesta.

Mutta Mars oli vain väliaikainen koti, sillä kohteeni oli paljon kauempana - Alfa Centauri Bb. Tämä eksoplaneetta, joka kiertää Alfa Centaurin B-tähteä - kolmoistähtijärjestelmän jäsentä - oli ensimmäinen löydetty planeetta Alfa Centaurin tähtijärjestelmässä. Vaikka sen olosuhteet ovat liian kuumat elämän ylläpitämiseksi, se on kuitenkin lähin tiedossamme oleva maankaltainen planeetta.

Valmistaudun matkaan, jossa käytän hypoteettista hyperraumateknologiaa. Tämä kvanttikenttäteoriaan perustuva tekniikka vaatisi mahdollisesti aika-avaruuden kudosta manipuloivia tekniikoita. Vaikka tämä on vielä teoria, olemme jo nähneet mahdottoman muuttuvan mahdolliseksi - ajatellaanpa vain James Webbin avaruusteleskoopin käyttöönottoa tai Higgsin bosonin löytämistä CERN:issä.

Minä, yhdessä muiden avaruusmatkaajien kanssa, seisomme jännittyneinä Marsin punaisella maaperällä. Suunnitelmissa on jättää jälkeemme Planum Australe ja suunnata kohti uusia horisontteja. Mitä Alfa Centauri Bb:ltä löydämme? Vain aika näyttää. Mutta me olemme valmiita kohtaamaan sen, mitä tuleman pitää, olipa se sitten elämää, uusia tieteellisiä haasteita tai kysymyksiä, joita emme vielä ole osanneet kysyä.

Lähtiessämme Alfa Centauriin, meitä odottaa teknologiamme ja rohkeutemme suurin testi. Olemme jo ylittäneet lukemattomia esteitä, kuten avaruuden säteilyn ja painovoiman, ja nyt meitä odottaa uusi haaste: pystymmekö ylittämään valon nopeuden rajoitukset?

Hyperraumateknologia perustuu Albert Einsteinin ja Nathan Rosenin vuonna 1935 esittämään teoriaan ns. Einstein–Rosen silloista, jotka ovat teoreettisia reittejä tai "oikoteitä" aika-avaruudessa. Nykyaikainen hyperraumateknologia, jota kehittävät muun muassa Elon Muskin SpaceX ja Jeff Bezosin Blue Origin, nojaa näihin teorioihin.

Teoria on haastava, jopa meille, jotka olemme viettäneet vuosia avaruudessa. Se vaatii, että ajattelemme avaruutta aivan uudella tavalla. Emme enää matkusta pisteestä A pisteeseen B lineaarisesti. Sen sijaan hyperraumateknologia taittaa aika-avaruuden kudoksen, niin että pisteet A ja B ovat vierekkäin. Sitten me "hyppäämme" tai "liu'umme" hyperraumassa pisteestä A pisteeseen B. Tämä mahdollistaa matkan, joka kestäisi normaalisti tuhansia tai jopa miljoonia vuosia, tapahtuvan muutamassa hetkessä.

Hyperraumateknologian ongelma on sen valtava potentiaalinen vaara. Teoreettisesti voisi jäädä "kiinni" aika-avaruuden rakoon (rauma=väli/rako) tai lopettaa olemassaolon kokonaan. Mutta kuten monet suuret tutkimusmatkailijat, kuten Magellan tai Armstrong, ovat osoittaneet, riski on osa matkaa.

Tulevaisuus on aina tuntematon, mutta se ei saa estää meitä pyrkimästä eteenpäin. Tiedämme, että tällainen teknologia voi aiheuttaa riskejä ja haasteita, mutta se avaa myös uusia mahdollisuuksia - mahdollisuuden tutkia universumia tavalla, jota ei ole aiemmin kuviteltu mahdolliseksi.

Niinpä katson kohti Alfa Centauria, Marsin punaiselta maaperältä, miettien, mitä uusia ihmeitä ja haasteita matka tuo tullessaan. Avaruus on loputon mysteeri, täynnä kysymyksiä, joita emme vielä ole osanneet kysyä. Mutta kuten Carl Sagan sanoi, "Me olemme ihmiskuntana se tapa, jolla universumi yrittää ymmärtää itseään." Ja minä, seisomassa täällä Marsissa, olen pieni osa tuota ymmärrystä, valmiina jatkamaan matkaa avaruuden syvyyksiin.

Nyt, kun olen Marsissa, minulla on aikaa valmistautua edessä olevaan tehtävään. Alan käydä läpi kaikki Blue Originin tarjoamat koulutukset hyperraumamatkustamiseen. Suurin osa koulutuksesta on teoreettista, koska kukaan ei ole vielä tehnyt tätä. Päivät ovat pitkiä, täynnä fysiikan ja matematiikan luentoja, simulaatiokoulutuksia ja fyysistä harjoittelua.

Valmistaudun myös henkisesti. Luen paljon, kirjoja avaruuden tutkimuksesta ja matkoista, jotka astronautit ovat tehneet ennen minua. Luen myös psykologian kirjoja, yrittäen ymmärtää, miten voin pitää mieleni terävänä ja keskittyneenä matkan aikana.

Matka Alfa Centauri Bb:hen tulee olemaan pitkä ja vaativa, mutta olen valmis kohtaamaan haasteet. Olen innoissani siitä, mitä edessä on. Tiedän, että matka tulee olemaan vaarallinen ja ennennäkemätön, mutta se on myös mahdollisuus tehdä jotain, mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt ennen minua.

Ehkäpä löydän Alfa Centauri Bb:stä merkkejä elämästä. Ehkä kohtaan uusia tieteellisiä haasteita, jotka vievät meidät lähemmäksi ymmärrystä universumistamme. Tai ehkä, kuten Carl Sagan sanoi, löydän itsestäni uusia tapoja, joilla universumi yrittää ymmärtää itseään.

Tiede ei ole koskaan valmis. Se on jatkuva prosessi, jossa kysytään kysymyksiä, etsitään vastauksia ja yritetään ymmärtää maailmaa ympärillämme. Tämä matka on osa sitä prosessia. Se on osa ihmiskunnan jatkuvaa pyrkimystä ymmärtää paikkamme universumissa ja oppia lisää itsestämme.

Lopulta, matka Alfa Centauri Bb:hen on sekä fyysinen että henkinen. Se on testi siitä, kuinka kauas voimme mennä ja kuinka paljon voimme ymmärtää. Se on haaste ja mahdollisuus. Ja olen valmis ottamaan sen vastaan. Ad Astra.

[](data:image/svg+xml,%3csvg%20xmlns=%27http://www.w3.org/2000/svg%27%20version=%271.1%27%20width=%2738%27%20height=%2738%27/%3e)