The Science of Consciousness -konferenssi (TSC) on merkittävä tietoisuuden tutkimuksen foorumi, joka on houkutellut osallistujia eri tieteenaloilta ympäri maailmaa jo 29 vuoden ajan. Se on suurin ja pisimpään jatkunut tapahtuma tällä alalla. Vuosittain eri maissa ja paikkakunnilla järjestettävä TSC tarjoaa kattavan yleiskuvan tietoisuuden tieteen ja tutkimuksen nykytilasta.
Minun havaintoni on, että näiden vuosikymmenten aikana tietoisuuden tutkimuksesta on tullut salonkikelpoista useimmissa tieteenaloissa. Vielä 90-luvulla sitä pidettiin esimerkiksi kovissa luonnontieteissä filosofien ajanvietteenä ja epätieteellisenä spekulointina. Kuitenkin neurotieteen kyvyn myötä tunkeutua yhä syvemmin aivojen kognitiivisiin toimintoihin, tietoisuuden tutkimus on saanut yhä vahvemman jalansijan akatemiassa.
Tänä vuonna tietoisuustieteen konferenssi pidettiin Sisilian Taorminassa, antiikin aikaisessa vuoristokaupungissa, toukokuun lopulla. Mahtavat maisemat ja inspiroiva ympäristö antoivat lisävoimia tähän vaativaan opiskelujaksoon. Viikon mittainen tapahtuma käsitti työpajoja, puheenvuoroja, posteriesityksiä ja sosiaalisia keskustelutapahtumia, joiden tarkoituksena on edistää monitieteistä tietoisuuden tutkimusta. Mukana oli satoja esityksiä ja osallistujia. Osallistuin kevätlomallani ensimmäistä kertaa konferenssiin teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkäsen kanssa. Pitkänen piti tilaisuudessa oman esityksensä kvanttibiologiasta ja Topologisesta Geometrodynamiikasta.
Pääpuheenvuoroissa (keynotes) tunnetut tietoisuuden tutkimuksen asiantuntijat ja popularisoijat David Chalmers, Sir Roger Penrose ja Anil Seth jakoivat ajatuksiaan. Chalmers, joka on tunnettu "tietoisuuden kovan ongelman" termin määrittelijänä, ja Penrose, joka on tehnyt merkittävää työtä kvanttifysiikan alalla, ovat molemmat tärkeitä hahmoja tietoisuuden tutkimuksessa. Anil Seth on tunnettu työstään tietoisuuden ja aivojen toiminnan yhteyden ymmärtämiseksi. Lisäksi plenaaripuheenvuoroissa Stuart Hameroff ja Jim Al-Khalili keskittyivät kvanttiaivojen biologiaan. Hameroff on yhdessä Penrosen kanssa tuonut tunnetuksi mikrotubuuliteoriaa, jossa pienet putkilonmuotoiset molekyylit, jotka muodostavat suurimman osan solujen biologisesta rakenteesta, voisivat olla kvanttilomittuneessa tilassa ja siten tarjota selityksen tietoisuudelle. Tämä laajempi viitekehys tietoisuuden selittämiseksi, Orch-OR (Orchestrated Objective Reduction), mainittiin usein konferenssissa, ehkä osittain Penrosen tunnettuuden vuoksi.
Jim Al-Khalili, The Science of Consciousness, Taormina, 2023
Konferenssin puhujat käsittelivät monia aiheita, kuten tietoisuuden neurologiset perusteet, ruumiillistunut kognitio, integroitu tieto, vapaan energian periaate, disjunktivismi (teoria havaintojen ja hallusinaatioiden erottamisesta), unet, intentionaalisuus, ensimmäisen persoonan kokemukset, anestesia, psykedeelit, eläinten kognitio, kvanttibiologia, amputoidut raajat ja haamutuntemukset, uskonnolliset ja eettiset näkökulmat tutkimuksissa, tietoisuuden tilojen muutokset synnytyksessä, aikatietoisuus, fenomenologia (kokemusten tutkimus), tekoäly, robotiikka ja paljon muuta. Esitysten sisällöstä abstrakteineen voi lukea osoitteesta: https://tsc2023-taormina.it/assets/images/TSCTaormina2023.pdf
Samaan aikaan pidetyissä sessioissa (concurrent sessions), jotka koostuivat noin 200 sessiosta, osallistujat jakoivat omia tutkimustuloksiaan ja ideoitaan pienemmissä ryhmissä luokkahuoneissa. Myös juliste-esitykset (poster presentations) olivat mielenkiintoisia. Ne sisälsivät noin 60 esitystä, joissa tutkijat ja opiskelijat esittelivät tutkimustuloksiaan visuaalisessa julistemuodossa. Juliste-esitykset erosivat muusta konferenssin sisällöstä paljon vapaammin valituilla aiheilla, pienemmän, usein itsenäisesti tutkivien yksilöiden tekemän työn muodossa.
Aiheina olivat esimerkiksi "Psykedeelitutkimus terapiassa", "Voiko NDE ja AI auttaa meitä paljastamaan mielen kvanttiluonteen?", "Henkisten ja metafyysisten tekniikoiden käyttö tuonpuoleisen kanssa kommunikoinnissa", "Tajunnan ulottuvuudet", "Ei-itse buddhalaisuudessa ja kartesiolainen teatteri" sekä "Tietoisuus - Reinkarnaatio - Evoluutio."
Erilaisten käsittelytapojen ja aiheiden runsaus yllätti minut. Sain hyvän kuvan tietoisuuden tutkimuksen kentän laajuudesta ja siitä, millaisella arsenaalilla ongelmaa pyritään ratkaisemaan. Se ei ole vain filosofista älyllistä määrittelyä ja vanhojen ideologioiden välistä sapelinkalistelua, vaan monitieteellinen kansainvälinen massiivinen projekti, joka yhdistää valtavan määrän ihmisiä eri aloilta jo vuosikymmenien ajalta.
Nostan tässä artikkelissa yhden pääpuhujista esiin. Anil K. Seth on brittiläinen kognitiivisen ja laskennallisen neurotieteen professori Sussexin yliopistossa. Hän toimii yhdessä Sackler Centre for Consciousness Science -keskuksen johtajana ja Neuroscience of Consciousness -lehden päätoimittajana. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita suosituissa julkaisuissa ja pitänyt TED-puheita. Akateemisten ja tutkimuksellisten tehtäviensä lisäksi Seth tunnetaan tietoisuustieteen alalla tehdystä yleisölle suunnatusta työstään dokumenttielokuvien, kirjojen ja haastattelujen muodossa. Hänen pääasiallinen tutkimusalueensa keskittyy tietoisuuden neurologisten ja kognitiivisten perustekijöiden, kuten itsen, ymmärtämiseen.
En ole vielä löytänyt konferenssin videotallenteita, mutta vastikään julkaistu Sethin “Within reason” podcast-jakso kertoo hyvin hänen lähestymistavastaan aiheeseen:
https://www.youtube.com/watch?v=CJxJxCyoJO4
Lyhyesti tiivistettynä Seth on neurorealisti. Neurorealismi on filosofinen kanta, jonka mukaan paras tapa ymmärtää subjektiivisten kokemustemme ja tietoisuutemme luonnetta on tutkia aivojen sisäistä toimintaa. Se korostaa, että tietoisuuden ilmiöt ovat yhteydessä aivojen toimintaan, ja että nämä yhteydet voivat tarjota oivalluksia tietoisuuden luonteesta.
Sethin työ on pitkälti neuroreduktionistinen. Neuroreduktionismi on lähestymistapa, joka pyrkii selittämään tietoisuuden ja sen ilmiöt yksinkertaistamalla ne aivojen toiminnaksi. Reduktionismi tarkoittaa ilmiöiden yksinkertaistamista ja palauttamista mahdollisimman yksinkertaisiin komponentteihin, jotka kuitenkin sisältävät tarpeeksi rakenteita, jotta ne mahdollistavat esimerkiksi tietoisuuden eri muotojen ja toimintojen systemaattisen kuvaamisen ja mittaamisen.
Tarkasti kohdistetuilla jännitepiikeillä, kemiallisilla aineilla, psykologisilla testeillä, meditaatioistunnoilla yhdistettynä antureihin ja muihin kuvantamislaitteisiin voidaan helposti luoda koetilanteita ja tehdä kvantitatiivista tutkimusta, joka täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Koska neuronien ja aivojen toimintaa manipuloimalla voimme aiheuttaa paljon tietoisuuden raja-alueisiin liittyviä ilmiöitä kuten unen ja tiedottomuuden, ruumiista irtautumisen, hypnoosiin, harhakuviin ja aistimuksiin liittyviä tiloja, on yksinkertaisinta päätellä, että neuroneilla on keskeisin rooli tietoisuuden selityksessä.
Neurobiologiset tietoisuuden selitysmallit ovat luultavasti kaikkein suosituimpia tieteilijöiden ja akateemikkojen keskuudessa. Mutta kuten konferenssi näytti, neurotieteen selitykset ovat kaukana laajasta konsensuksesta. Meidän tulisi pystyä selittämään laaja joukko ilmiöitä ja ihmisen sisäisiä kokemuksia aukottomasti ja ymmärrettävästi. Kokemukset ovat yksilöllisiä ja selitettävien ilmiöiden ja selitysvaihtoehtojen lukumäärä on valtava, joten konsensuksen saavuttaminen tällä alalla on äärimmäisen haastavaa.
Seth tutkii, kuinka kokemuksemme omasta kehollisesta minuudestamme voidaan ymmärtää ennakoivan säätelyn kautta, joka keskittyy kehomme sisäosien kontrollointiin. Tätä allostaattista säätelyä (stressireaktioiden pitkäaikaisen, kasautuvan vaikutuksen säätely) käytetään ylläpitämään kehomme sisäistä tasapainoa ympäristön muutosten keskellä. Mieleemme heijastunut jatkuvalta tuntuva kokemus eli tietoisuus on eräänlainen kontrolloitu hallusinaatio Sethin mukaan.
Vaikka Sethin teoria on perusluonteeltaan fysikalistinen, se viittaa toisaalta syvään yhteyteen mielen ja aineen välillä. Toisin kuin Descartesin vanha oppi, joka erotti mielen ja ruumiin toisistaan, Sethin mukaan meillä on tietoisuus juuri siksi, että olemme organismeja. Tämä tarkoittaa, että tietoisuutemme ja minuutemme kokemus on syvästi yhteydessä kehomme biologiseen ja fysiologiseen toimintaan. Tämä yhteys on niin syvä, että se määrittää kokemuksemme itsestämme ja maailmasta.