Jatkan tässä artikkelissa katsausta toukokuussa 2023 pidettyyn tietoisuustieteen konferenssiin Sisilian Taorminassa. Nostin edellisessä artikkelissa esiin neurotieteilijä Anil Sethin pääpuheenvuoron sekä tietoisuuden teoriat. Nyt käsittelen David Chalmersin dualistista filosofiaa sekä hänen pääpuheenvuoroansa “Could a Large Language Model be Conscious?”
David Chalmers on yksi aikamme kuuluisimmista mielen filosofeista. Hän opiskeli matematiikkaa perustutkintotasolla Adelaiden yliopistossa Australiassa ja suoritti tohtorintutkinnon filosofiassa ja kognitiotieteissä Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa$^1$. Nykyään Chalmers toimii filosofian ja neurotieteen professorina sekä Mind, Brain, and Consciousness -keskuksen johtajana New Yorkin yliopistossa. Hän on myös filosofian professori Australian kansallisessa yliopistossa. Chalmers on tehnyt merkittävää työtä filosofian, neurotieteen ja tietotekniikan rajapinnoilla. Hänen viimeisin 2022 julkaistu kirjansa "Reality+: Virtual Worlds and the Problems of Philosophy" käsittelee virtuaalimaailmojen ja ei-virtuaalisten maailmojen universumia sekä todellisuutta.
David Chalmers on tunnettu lukuisista teorioistaan, kenties merkittävimpänä "tietoisuuden vaikea ongelma" (the hard problem of consciousness), jonka hän esitteli vastaansanomattomasti vuoden 1996 teoksessaan "The Conscious Mind: In Search of a Fundamental Theory.”
"Helppo ongelma" tietoisuudesta viittaa aivojen prosesseihin, jotka tuottavat aistimuksemme ja sisäiset kokemuksemme, kuten tunteet, havainnot ja ajatukset. Nämä ovat ilmiöitä, joita voimme tarkastella ja selittää objektiivisesti aivojen toimintaa erilaisilla laitteilla kuvaten.
"Vaikea ongelma" tietoisuudesta vie kysymyksen syvemmälle: Miksi ja miten nämä subjektiiviset kokemukset tai "kvaliat" (kuten värit, maut, ajatukset, tunteet) ovat olemassa? Miksi nämä kokemukset eivät vain kulje aivojemme läpi tuottaen käyttäytymistä, kuten prosessit tietokoneiden keskusyksiköissä, ilman subjektiivista kokemusta? Miksi meille käy toisin? Mikä luo tuntevan ja tiedostavan itsen - sen sisäisen aaveen, joka pysyy aina nuorena, vaikka ajan kuluessa elämän tempovat ja riuhtovat voimat vähitellen vanhentavat sen biologista kotia? Tämä on "tietoisuuden vaikea ongelma", jota Chalmers on tutkimuksellaan pyrkinyt kirkastamaan.
David Chalmers, The Science of Consciousness, Taormina, 2023
David Chalmers, The Science of Consciousness, Taormina, 2023
Chalmersin filosofian yksi keskeinen osa on hänen dualistinen teoriansa. Sen mukaan tietoisuus ja fyysinen maailma ovat erillisiä substansseja, omia ontologisia kategorioitaan. On tärkeää huomata, että tässä yhteydessä termi "substanssi" voi olla hieman harhaanjohtava, sillä tietoisuutta, henkeä tai mieltä ei ajatella aineen kaltaisena staattisena kohteena, vaan pikemminkin päinvastaisena: immateriaalisena entiteettinä, joka ei ole asia staattisessa mielessä. Monismissa toisaalta joko materia tai tietoisuus nähdään kaiken perustana. Neutraali monismi (tai kaksoisaspekti-ideologia) ei välttämättä ota kantaa siihen, onko substanssi henkinen vai materiaalinen, staattinen vai dynaaminen. Se voisi olla myös jokin vielä tunnistamaton periaate, jota Chalmers esimerkiksi nimittää "X-faktoriksi."
Taorminan konferenssissa pääpuheensa lisäksi Chalmers näytti olevan rentoutunut – hän istui kongressisalissa mukavasti tutussa pienessä mustassa nahkatakissaan, jalat edessä olevan tuolin selkänojalla, ja luki älylaitettaan. Hän osallistui myös muihin yhtäaikaisiin istuntoihin (concurrent sessions), kuten esimerkiksi mielenfilosofi Paavo Pylkkäsen luennolle, joka käsitteli David Bohmin aktiivisen informaation käsitettä ja tietoista kokemusta.
David Chalmersin dualistinen teoria oli yksi äänestettävistä teorioista Taorminan konferenssissa. Teoria saavutti neljännen sijan suosituimpien teorioiden joukossa konferenssissa. Kuitenkin Chalmers saavutti vielä merkittävämmän voiton haastaessaan neurobiologien yritykset selittää tietoisuutta globaalin työskentelytilan teorian (Global Neuronal Workspace Theory, GNWT) ja integroidun informaatioteorian (Integrated Information Theory, IIT) avulla. Vuonna 1998 neurotieteilijä Christof Koch löi Chalmersin kanssa vetoa, että neurotiede kykenisi selittämään tietoisuuden 25 vuoden kuluessa. Viime vuosina suoritetut kokeet, jotka perustuivat näiden teorioiden ennusteisiin, ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät kumpikaan teoria selitä tietoisuuden ilmiöitä kattavasti.
IIT:n osalta havaittiin, että aivojen takaosassa sijaitsevat alueet todella sisälsivät informaatiota jatkuvalla tavalla, mutta tutkijat eivät löytäneet näyttöä aivojen alueiden välisestä jatkuvasta synkronoinnista, kuten oli ennustettu. GNWT:n osalta tutkijat totesivat, että joitakin tietoisuuden piirteitä, mutta ei kaikkia, voitiin tunnistaa aivojen etuosassa sijaitsevassa prefrontaalisessa korteksissa. Kokeet löysivät todisteita tiedon lähettämisestä teorian esittäjien olettamalla tavalla, mutta vain kokemuksen alussa - ei myös lopussa, kuten oli ennustettu.
Tämän seurauksena Chalmers julistettiin voittajaksi New Yorkin vuotuisessa The Association for the Scientific Study of Consciousness -tilaisuudessa 23.6.2023. Filosofia vei erän tällä kertaa. Toisaalta todistamisen taakka oli asetettu neurotieteilijöille ja filosofin tarvitsi vain katsoa turvallisesti nojatuolistaan, miten tiedeihmiset selviytyivät tehtävästään. Vedon reiluudesta voi siis olla montaa mieltä, mutta kyllä se portugalilaisen viinilaatikon arvoinen silti oli!
Neurotieteen mallit ovat usein monistisia, fysikalistisia ja reduktionistisia. David Chalmersin esittämä luonnollinen ominaisuusdualismi (naturalistic property dualism) tarjoaa modernin vaihtoehdon Descartesin dualismille tietoisuuden ongelman ratkaisemiseksi. Chalmersin mukaan tietoisuus on perustavanlaatuinen ominaisuus maailmankaikkeudessa. Tietoisuutta ei voida palauttaa fyysisiin ominaisuuksiin, vaikka se korreloikin niiden kanssa. Hänen mielestään nykyiset neurotieteelliset mallit ovat perusfilosofiansa osalta väärillä urilla monistisen fysikalisminsa takia ja kohtaavat tästä syystä ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mutta, jotta teoriaa voitaisiin arvioida tieteellisesti, on sen noudatettava jonkinlaista formalismia ja kiinnityttävä tieteelliseen tutkimukseen. Tässä kohdassa Chalmersilla ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin nojautua IIT tai GNWT viitekehyksiin.
Chalmers kutsuu dualismiaan naturalistiseksi, jossa tiede-termin käytöllä on keskeinen rooli keskusteluissa. Jotta jokainen ajattelija, aiheesta riippumatta, saa arvostusta ja hyväksyntää akateemisessa maailmassa, hänen on nykyaikana vedottava tutkimansa aiheen tieteelliseen perustaan. Naturalistisuus Chalmersin dualismissa tarkoittaa, että molemmat dualismin kategoriat - materiaalinen sekä tietoisuuden puoli - ovat luonnonmukaisia ja noudattavat luonnonlakeja. Niissä ei ole mitään yliluonnollista tai transsendenttista. Dualistinen lähtökohta olisi siis yhdenmukainen nykyisen tieteellisen maailmankuvan kanssa.
Onko tämä vain retorinen väite? Kuinka voimme käytännössä todentaa tietoisuussubstanssin naturalistisuuden muuten kuin vetoamalla aksiomaattisesti subjektiiviseen todelliseen kokemukseen? Todentaminen on ilmeisesti vaikeaa. Kuitenkin, aksioomana se on mielestäni kaikista aksioomista johdonmukaisin. Kaikki mitä tutkimme ja koemme maailmassa tapahtuu tietoisuuden, eli subjektiivisten kokemusten ja käsittelyn kautta. Mutta sulkeeko tämä tekijä välttämättä pois objektiivisesti havaittavaa maailmaa, joka on saavutettu päättelyn avulla?
Dualismissa tätä asetelmaa lähestytään AND-ehdon kautta, joka mahdollistaa molemmat vaihtoehdot, ei OR-ehtona, joka rajaa toisen pois. Tämä on taas dualismin vahvuus. Lopulta tietysti palataan kysymykseen, millä tavalla nuo ontologiset kategoriat, mieli ja materia, ovat olemassa.
Klassiset ja kvanttifysiikan lait rajoittavat fysikaalista maailmaa. Tietoisuuden ilmiöitä voidaan kuvata formaalisti esimerkiksi Giulio Tononin vuonna 2004 esittämän integroidun tiedon teorian avulla. IIT asettaa rajat tietoisille kokemuksille, jotka ovat tietoisuuden kohteita, ja siten ne ovat kausaalilain alaisia. IIT:n mukaan tietoisuus on olemassa missä tahansa systeemissä, jolla on tietty taso integroitunutta informaatiota. Tämä merkitsee sitä, että systeemillä on kyky koodata ja prosessoida informaatiota tietyllä tavalla, joka on "integroitu", eli se ei ole pelkästään osiensa summa. Tässä mielessä IIT tarjoaa yleisen mallin siitä, miten tietoisuus voi syntyä ja miten se voi ilmetä eri tiloina.
IIT:ssa tietoisuuden tilat määräytyvät systeemin integroidun informaation tilan perusteella. Toisin sanoen, erilaiset tietoisuuden tilat vastaavat erilaisia tapoja, joilla systeemi voi koodata ja prosessoida informaatiota. Esimerkiksi unen, valveen ja erilaisten tajunnan tilojen (kuten meditaation tai huumeiden vaikutuksen alaisena) ajatellaan heijastavan erilaisia integroidun informaation tiloja. Niitä kuvataan IIT:ssä korkealla phi-arvolla (Φ). Korkeampi Φ vastaa suurempaa tietoisuuden astetta. Alhainen phi (φ) viittaisi vähemmän integroituneeseen tilaan, mikä IIT:n mukaan ei ole tietoinen. Se voisi periaatteessa olla myös prototietoinen, kuten vaikkapa alkeishiukkaset panpsykismin tai Donald Hoffmanin Markovin dynamiikan ja tietoisten agenttien teorian mukaan.