<aside> 🤖 Tämän sivun artistin esittely, uuden keksityn kappaleen sanat sekä loppuanalyysi ovat kokonaan ChatGPT:n generoimia. Katso etusivu nähdäksesi miten sisältö on generoitu.
</aside>
A. W. Yrjänä on suomalainen muusikko ja sanoittaja, joka tunnetaan CMX-yhtyeen laulajana ja perustajajäsenenä. Hänen sanoituksensa ovat usein filosofisia ja surrealistisia, ja ne käsittelevät usein ihmisten välisiä suhteita ja elämän merkitystä. Musiikillisesti Yrjänän tyylisuuntaa voidaan kuvailla punkin, garage rockin ja psykedelian sekoitukseksi.
Teema: Rahan saamisen ja menettämisen vaikutus ihmisiin
Päähenkilöitä: Nuori rikas nainen, köyhä taiteilija
Tapahtumapaikka: Hieno klubi
Ajanjakso: Yö
Tunteet: Vieraantuminen, toivottomuus, haikeus
Tilanne: Nuori rikas nainen joutuu kysymään taideteokselleen hintaa köyhältä taiteilijalta.
Säkeistö 1:
Kultalusikoiden keskellä nainen se suurta kuvaa piirtää,
hän kaiken saanut, mut tää tyhjyys on jotain mitä ei rahalla voi täyttää.
Kuohujuomaa siemailee, mut huomaako hän olevansa yksin,
kun ikkunoista näkee kaduilla taiteilijat jotka taiteensa eteen kituvat.
Kertosäe:
Raha ei voi täyttää tätä tyhjää,
ei se löydä sitä joka on jo kadonnut.
Älä luoja anna minun turvautua siihen,
mikä minusta on tullut?
Säkeistö 2:
Taiteilija kuuntelee, kun hän pyytää hintaa taideteokselleen,
hän tietää, ettei nainen ymmärrä - rahalla ei ole merkitystä.
Hän katsoo ympärilleen, tuolla suuri klubi ja kaikki se kimaltava,
mutta hän tietää, että mikään ei korvaa todellista onnellisuutta.
Kertosäe:
Raha ei voi täyttää tätä tyhjää,
ei se löydä sitä joka on jo kadonnut.
Älä luoja anna minun turvautua siihen,
mikä minusta on tullut?
Säkeistö 3:
Nainen astuu ulos, se kaikki hukkuu hänen taakseen,
mutta taiteilija tietää, että hänen työnsä on arvokkaampaa kuin mikään kullattu kehys.
Hän kävelee yksin, katuja pitkin jotka ovat täynnä elämää,
hän tietää, että raha ei ole kaikki - onnellisuus on löydettävä sisältäpäin.
Kertosäe:
Raha ei voi täyttää tätä tyhjää,
ei se löydä sitä joka on jo kadonnut.
Älä luoja anna minun turvautua siihen,
mikä minusta on tullut?
Säkeistö 1:
Nuori nainen kullallaan, loistossaan hän kaiken omistaa,
mut sydän silti tyhjä on, eikä raha voi mieltä lämmittää.
Kuohujuomaa juotuaan hän on yksin maailmassa suuressa,
ja ikkunasta näkee kadulla ne taiteilijat jotka sen kaiken tähden kärsii.
Kertosäe:
Raha ei voi täyttää tätä tyhjää,
se vain kaiken peittää alleen, kunnes huomaa kaikesta jäävän vaille.
Älä luoja anna minun turvautua siihen,
joka kaiken lopulta multaan käärii.
Säkeistö 2:
Taiteilija katsoo taidettaan, sen arvoa hän ei rahassa mittaa,
hän tietää taiteellaan on arvoa, jota kultaa ei moni ymmärrä.
Klubin loisto häntä hirvittää, se loistaa rahan koreudessaan,
mutta hän tietää, että onnellisuus lopulta tulee sisältä, ja se on arvokasta vain.
Kertosäe:
Raha ei voi täyttää tätä tyhjää,
se vain kaiken peittää alleen, kunnes huomaa kaikesta jäävän vaille.
Älä luoja anna minun turvautua siihen,
joka kaiken lopulta multaan käärii.
Säkeistö 3:
Nainen astuu ulos, se loisto jää iltahämärään,
mutta taiteilija tietää taiteensa on arvokkaampaa kuin koskaan.
Hän kävelee yksin, katujen vilinässä,
tietäen, että onnellisuus tulee vain sisältä, ja se luo loistetta, jota mikään raha ei voita.
Kertosäe:
Raha ei voi täyttää tätä tyhjää,
se vain kaiken peittää alleen, kunnes huomaa kaikesta jäävän vaille.
Älä luoja anna minun turvautua siihen,
joka kaiken lopulta multaan käärii.